sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

Keittiöpaljastuksia: lankkupöytä ja saareke!




Vihdoin! 1,5 kuukauden asumisen jälkeen saatiin meille ruokapöytä! Eikä mikä tahansa pöytä, vaan Sussun iskän, Ollin, tekemä lankkupöytä :D

Oltiin käyty katsomassa yhdessä liikkeessä acaziapuusta tehtyä lankkupöytää. Ihastuttiin lankkupöydän massiivisuuteen ja jykevyyteen. Ajateltiin ajella kaupoille hakemaan pöytä kotiin. Onneksi oli edes sen verran peliälyä, että soitin myymälään kysyäkseni, onko tuotetta varastossa. Myyjän vastaus oli, että ”Joo kyllä sitä saa, mutta 1,5 kuukauden päästä. Tehdäänkö varaus?”. Jäätiin miettimään, eikä tehty varausta.




ONNEKSI ei tehty, sillä Olli päätti väkerrellä meille itse lankkupöydän vanhoista mäntylankuista. Hän on pitkän linjan rakennusalan ammattilainen, joten pöytä rakentui varsin vaivatta. Lämpimästi voidaan suositella kyseistä tekijää muillekin (yhteystiedot saa kysymällä):D Lopputulos on hitosti hienompi ja uniikimpi kuin acaziapöytä olisi ollut. Ollaan oltu ihan onnesta soikeita uuden pöytämme kanssa!


Pöytä koko komeudessaan


Ennen ruokapöydän saapumistahan me syötiin ateriamme saarekkeella. Ei siinäkään mitään vikaa ollut. Suunniteltiin saareke niin, että siinä on vähän reilummin ylitystä, jotta jalat mahtuvat kahdella sivulla kivitason alle. Ostettiin näppärät baarijakkarat, mitkä saa hyvin työnnettyä kivitason alle, silloin kun niitä ei tarvita.


Jakkarat mahtuu kokonaan tason ylityksen alle


Meillä saareke suunniteltiin niin, ettei siihen asenneta mitään koneita, vaan se pidetään tilaa yhdistävänä elementtinä. Haluttiin keittiöön runsaasti tasotilaa ja sitä saamme nyt saarekkeelta. Laitettiin parit pistorasiat molempiin päihin, joten kaikki leipomisjutut saa siinä hyvin tehtyä.


Saarekkeessa on paljon säilytystilaa ja päädyssäkin mahtuu istumaan


Keittiön kivitasot ovat peräisin Suomesta! (Se on muuten aika harvinaista). Kivi on nimeltään Musta kivi ja se on louhittu Ilomantsista ja työstetty siellä Ilomantsin Kivituotteen toimesta. Kivi on kovempaa kuin perus graniitti, se on kuutiopainoltaan satoja kiloja painavampaa verrattuna muihin kiviin ja sen imukyky on erittäin alhainen. Kuulemma toisinaan ulkomailta tuotuihin kivitasoihin tulee ikäviä jälkiä esimerkiksi sitruunasta.

Meillä oli koekäytössä varmaan yli vuoden laatta tuota mustaa kiveä. Se oli keittiössä lieden vieressä ja koki aika kovaa kohtelua :D Haluttiin testata, miten hyvin kivi kestää kulutusta. Hyvinhän se kesti, kun ei saatu aiheutettua siihen mitään vahinkoa! Laitoin aina kuumat pannut suoraan kiven päälle. Sitä en tosin täällä uudessa kodissa ole uskaltanut tehdä :D On vielä tällainen varomisvaihe päällä monenkin asian suhteen. Eikä sitä oikein taideta suositellakaan, että läimäytellään kuumia pannuja kivitasoille.


Mitä tykkäätte? Löytyykö lukijoista muitakin lankkupöytäintoilijoita? Katsellaan tuota keittiötä kokonaisuutena jossain tulevaisuuden teksteissä!

sunnuntai 26. helmikuuta 2017

Räntsiblogi 1 vuotta – vuosi sitten räjäytettiin kalliota, nyt kylvetään siemeniä!

Ihan uskomatonta, että meijän blogin ekat synttärit meni tossa pari päivää sitten :D Jotenkin tästäkin blogin kirjoittelusta tuli jossain vaiheessa aika tärkeä juttu mulle. Tosin nyt tämä vuosi on ollut vähän hiljaisempaa, kun raksan loppurutistus vei kaiken ajan ja puhdin.

Me ollaan tosiaan kolmisen viikkoa nyt asusteltu täällä ja ei voi kuin todeta, että kyllä elämä on ihanaa (vaikka sisustaminen onkin totaalisen kesken)! On ihan epätodellinen fiilis heräillä viikonloppuisin silloin, kun sattuu heräämään, juoda kahvia rauhassa ja nauttia esimerkiksi leivinuunin lämmittämisestä. Tuntuu, että vuosi sitten tavallisista asioista on nyt tullut todella arvostettuja. Vielä alle kuukausi sitten kaikki ajankäyttö perustui talon rakentamisen tehokkuuteen. Mä taidan olla ihan hitonmoinen työmyyrä silloin, kun haluan saada asioita valmiiksi. Jos oli aamuvuoro, niin töistä tultiin suoraan raksalle. Iltavuoron sattuessa aamu rehkittiin raksalla ja usein tulin vielä iltavuoronkin jälkeen tekemään jotain. Yöllä piti saada vähän nukuttua, jotta jaksoi seuraavana päivänä taas rakentaa. Viimeisinä viikkoina nukkumisesta ei tosin meinannut tulla yhtään mitään!

Olohuoneen rentoutumispaikka. 

 
Tää oli meidän tapa rakentaa. Ei ehkä kaikille sopiva tapa eikä ehkä edes kauhean järkevä. Tosin vuosi meni ihan hyvin. Kauheasti pidempään ei ois ehkä jaksanu. Autotalli ja piha tietysti odottavat vielä keväällä tekoa, mutta iso palanen on nyt valmiina! Hurjaa miettiä, että vuosi sitten oli kallion louhinnat käynnissä ja niiden kanssahan nyt oli vaikka mitä hässäkkää…

Tänään sitten iski joku ihmeen viherpiiperryskuume. Sain kavereilta heidän kasvattamiensa chilien ja tomaattien siemeniä. Ajelin innosta puhkuen kauppaan ostaakseni minikasvihuoneen, multaa ja basilikan siemeniä!





Meidän olohuone on täydellinen paikka minikasvihuoneelle. Raivasin anopilta saadun rahin päältä tavarat ja tein siitä kukkapöydän. Kuskasin rahin olohuoneen ikkunan eteen.

Rahi uudella paikallaan

 Aloin askartelemaan purkkeihin nimikylttejä, että varmasti tiedän mitä missäkin purkissa on. Sitten vaan multaa purkkeihin ja kastelin ne huolellisesti, mutten kuitenkaan litimäräksi. Muutama siemen purkkiin ja vähän multaa päälle.







Mä en oo ollut perinteisesti mikään viherpeukalo. Niko on usein joutunut muistamaan kukkasten kastelut (meillä oli siis yksi traakkipuu edellisessä asunnossa :D). Nyt sitten talon valmistuttua mulle on siunaantunut uusia ominaisuuksia, kuten siivous- ja viherpeukaloinnostus. Saapahan nähdä kauan tämä kestää, mutta toivotaan, että pitkään! 


keskiviikko 8. helmikuuta 2017

Yksi suuri urakka ohi - Me muutettiin!

Sanotaanko nyt näin, että tässä viimeisen kuukauden aikana pistettiin ihan totaalinen turboraksavaihde silmään. Eihän me olla koko raksa-aikana mitään muuta tehtykään kuin rakennettu tätä taloa, mutta viime ajat tehtiin sitä lähes yötä päivää. Tuntui, ettei nukkumisellekaan jäänyt oikein aikaa, joten oli luonnollista, että blogikin vietti hiljaiseloa vähän turhan kauan.

Olohuone ledvaloineen

Nyt asioihin on tullut kuitenkin onnellinen muutos! Viime viikolla tehtiin käyttöönottotarkastus ilman moitteita! Eli käytännössä me ollaan nyt muutettu Räntsille :D Viimeiset päivät ennen tarkastusta oli kyllä raastavia. Muutto ja kamojen roudaus stressasi aikalailla. Lisäksi kaikkien pikkujuttujen viilaus kesti yllättävän kauan. Tietysti muutamien listojen puuttuminen ei olisi tarkastusta estänyt, mutta me haluttiin muuttaa vasta, kun kaikki on oikeasti valmista (Keittiön ja kodinhoitohuoneen vetimet laitettiin kyllä muuton jälkeen :D). Suosittelen kyllä lämpimästi muillekin, että tehkää oikeasti ne listoitukset ja ikkunan puitteet valmiiksi ennen kuin muutatte. Niissä on oikeasti hitonmoinen tekeminen eikä jiirien kohdalleen viilaaminen ole mitään kivaa hommaa jos talossa jo asutaan täyttä päätä.

Viime perjantaina saatiin oikein siivousalan ammattilainen tekemään loppusiivous! Oltiin kyllä niiiiiin onnellisia :D Oltiin oltu jotenkin niin keskittyneitä itse rakentamishommiin, ettei oltu (tai ainakaan minä en ollut) edes ehditty ajattelemaan koko loppusiivousurakkaa :D Eli jos itse rakentaminen oli täyttä työtä, niin lopussa päästiin helpolla.

Hillittyä harmaata, hirsipaneelia ja hirttä

 
Nyt ollaan pari päivää vedetty henkeä, yritetty nukkua pitkästä aikaa vähän enemmän ja tehty vain pikkuhommia. Jännä, kuinka sitä oli aivan hiton väsynyt aika pitkään ja ennen muuttoa vikat pari viikkoa meni ihan ylikierroksilla ja leposykkeet taivaissa… Ja nyt parin iisimmän päivän jälkeen tuntuu kuin ei olisi mitään taloa tehnytkään!

Leivinuunia on tullut hehkutettua nyt pakkasten kunniaksi oikein urakalla!


Tässä nyt tällainen kevyt avaus pitkän tauon jälkeen! Lupaan, ettei seuraavaa juttua tarvitse odottaa näin pitkään :D Mulla on paljon juttuja ”varastossa”. En vaan tiedä vielä, mistä pitäisi jatkaa :D Onko toiveita? :)

lauantai 7. tammikuuta 2017

Ledvalaistusta hirsitalossa

Kai se on paljastettava heti, että ledejä on asennettu!
Taloa suunnitellessa Nikolle oli itsestään selvää, että ledit pitää saada ja valaistukseen PITÄÄ panostaa. Minä en ollut asiasta niinkään vakuuttunut. En ajatellut valaistuksen olevan niin kauhean tärkeä asia, enkä toisaalta ollut kovinkaan innoissani tuhlailemaan siihen rahaa.

No jotkin valot se on taloon pakko kuitenkin hankkia! Vierailtiin toissa kesänä serkun ja hänen avovaimon luona, ihan uudessa, modernissa talossa. Illan aikana juteltiin paljon ylipäätään rakentamisesta ja keskustelu kääntyi myös ledvalaistukseen. Kyseltiin Nikon kanssa paljon kaikesta valaistukseen liittyvästä. Serkkuni nyt sattuu olemaan rakennusinsinööri, tutkimusinsinööri tai jotain sinnepäin, kuitenkin rakennusalan ammattilainen, joten halusimme imeä kaiken mahdollisen tiedon itseemme :D

Teetimme valaistussuunnitelman sähkösuunnittelijalla ja suunnitelma sisälsi paljolti ledspotteja ympäri taloa. Halusimme valaistuksen olevan tunnelmallinen, hirsitaloon sopiva, energiatehokas sekä nykyaikainen.

Tunnelmallista valoa. Spotit valaisee kivasti hirsiseinää


Nyt talven aikana valaistuksen toteutus alkoi lähestyä, joten rupesimme taas miettimään sitä todenteolla. Soitin taas serkulleni ja kysyin vielä, mistä firmasta hän tilasikaan ledinsä ja oliko hän varmasti tyytyväinen tuotteisiin. Suositusten saattelemana surffattiin itsemme Superledin sivuille. Heillä on hyvä kampanja rakentajille. Saimme lähettää sähkösuunnitelmamme/talon pohjakuvan heille, he soittivat meille ja kävimme yhdessä läpi suunnitelmaa ja toiveitamme valaistukseen liittyen ja saimme sähköpostiin valaisin ehdotelman ja hintatiedot. Tämä kaikki siis veloituksetta! Olisi ollut mahdollista saada myös eri värisävyn ledlamput (3000K ja 4000K) testiin, jotta näkee kumpi miellyttää enemmän omassa ympäristössä. Emme kuitenkaan ottaneet testivaloja, sillä tiesimme hirsitaloon, lämminhenkiseen torppaan, sopivan 3000K paremmin.

Olimme erittäin tyytyväisiä saamaamme suunnitelmaan. Sähkösuunnittelijan tekemään suunnitelmaan tuli muutoksia kovalla kädellä. Olimme jo itsekin ja etenkin sähkärimme, tajunneet, ettei sähkösuunnittelijamme ollut kovinkaan ammattitaitoinen tai sitten hän oli vain aika piittaamaton henkilö. Superledin Ilkka karsi ledspottien määrää ja yleisiin tiloihin laitettiin tehokkaammat spotit (13W)(meillä huonekorkeus on myös katon kaltevuudesta riippuen 2,8–3,5 metriä).


Suurin osa valaistuksesta toteutettiin siis upotettavilla, kiinteillä ledspoteilla. Sähkömies sai tänään talon toisen päädyn valaistuksen kytkettyä ja päästiin vihdoin nauttimaan ihanista valoistamme! Ja voi, että me ollaan innoissamme!!! Kuukaisitolkulla on pärjäilty siirrettävillä halogeeneilla, niin on ihan tajunnanräjäyttävää saada valot toimimaan katkaisijasta. Ja on nää ihan hiton hienotkin valot vielä :D Teen varmasti vielä tarkempaakin raporttia valaistuksesta, kunhan selvitään tästä onnenpurkauksesta! 


Laitettiin pariin nurkkaan vähän spotteja


Kodinhoitohuoneen ja olkkarin välin valaistusta



lauantai 24. joulukuuta 2016

Stressitöntä joulua (ainakin teille)!

Aivan totaalisen tajutonta menoa ollut viimeiset pari viikkoa. Siis aivan tajutonta. Ei ole ollut oikeastaan hetkeäkään kirjoittaa blogia. Ei sitä ainoatakaan hetkeä, kun olisi voinut ottaa parissa minuutissa pari hyvää kuvaa. On ollut liian pimeää. Liian sotkuista. Liian kiire. Ja liian väsy.

Erkkerin ikkunoita ja ledien sähköjohtoja

Päivät ovat olleet siis vielä ennestään ympäripyöreämpiä. Ollaan toki edistytty myös tosi kivasti ja rakennusbuumi on edelleen täydessä vauhdissa!

Tää on ensimmäinen kerta/ pari viikkoa raksa- ja blogiuralla etten vain ole saanut itsestäni irti mitään fiksua, mitä olisin kirjoitellut. On ollut ihan liikaa tekemistä ja miettimistä.

Nyt joulunpyhinä meinattiin pitää meidän rakennusajan KOLMAS vapaapäivä! Ihan hullua ajatella, jospa ei yhtenä päivänä menisikään Räntsille :D

Yhtä asiaa jaksan kuitenkin kaikesta huolimatta hehkuttaa: asennettiin tänään lautaparketti tuohon meidän vihreään huoneeseen! Tuli kerrassaan aivan huikean hieno, meidän mielestä! Asennettiin siis ensimmäistä kertaa parkettia ja hyvin meni. Ja nopeasti! Ei mennyt kuin reilu tunti ja huoneen lattia oli valmis.

Kiiloja ja parkettia


IHAN HUIKEETA JOULUA TEILLE KAIKILLE 🎄! 

sunnuntai 4. joulukuuta 2016

Vihreästi kohti valmiimpaa huonetta

Nyt on saatu yhden makuuhuoneen kaikki seinät käsiteltyä! Tässä huoneessa meillä on kaksi hirsiseinää ja kaksi kipsilevyseinää. Haluttiin tehdä huoneesta ”metsämäinen”, vihreä, luonnonläheinen makuuhuone. Huone on toinen ns.ylimääräisistä makuuhuoneista.




Mietiskeltiin jonkin aikaa sopivaa vihreää sävyä. Löydettiin Tikkurilan sävyistä Lime, mikä miellytti meitä eniten. Suomen Luonnonmaalien jätkät joutuivat tekemään vähän maalitaikojaan, jotta he saivat tehtyä meille halutun sävyn. Meille tuli Auron 321 seinämaali. Ja värihän oli täydellinen!
Maali itsessään on hieman tahmeampaa kuin ns.perinteiset maalit. Mielestäni se peittää myös erittäin hyvin. Ja tuoksu on mukavan luonnollinen!






Kellastuneet hirret käsiteltiin Tremaxilla kolmeen kertaa, jotta ne vaalenivat sopivasti. Tremax-käsittelyn jälkeen hirsien pitäisi pysyä vaaleina jopa 20 vuotta! Tremax on muuten aika jytäkkää tavaraa, eli tuuletuksesta ja hengityssuojista kannattaa pitää huolta. Lisäksi huomasin tuossa tehdessä, että käsittely kannattanee aloittaa seinän alapuolesta, jolloin mahdolliset valumajäljet eivät jätä hirteen vaaleaa raitaa. Toki nuo valumajäljet tasoittuvat käsittelykertojen aikana.

Kuva olohuoneesta. Vasemman puolen hirret Tremax-käsitelty kolme kertaa ja oikean puolen hirret vasta sahattuna, kellastumattomana. Ei juurikaan näy eroa!



Muutama päivä Tremax-käsittelyn jälkeen vedettiin hirsiin vielä Auron väritön kuultomaali suojaksi. Näin saatiin vaalennettua hirren yleisilmettä ilman, että olisi jouduttu esimerkiksi valkolakkaamaan ne. Tehtiin kuultomaalaus tässä huoneessa kahteen kertaan. Voi olla, että esimerkiksi keittiöön laitetaan jopa kolme kerrosta maksimaalisen suojan vuoksi.

Tremax-käsitelty ja kuultomaalattu hirsiseinä

Tässä vielä kuvaa ulkoapäin. Ikkunanpuitteet saa tervamaalauksen ensi keväänä :D

perjantai 25. marraskuuta 2016

Tiivis hirsitalo - tiiveysmittaus tehty

Hirsitalojen tiiveys on aihe, mikä varmasti puhututtaa ihmisiä. Etenkin rakennushanketta suunnitteleva voi jopa päätyä ns.tavalliseen taloon pelätessään hirsitalon olevan energiasyöppö heikomman ilmatiiveyden vuoksi.  Eikä suotta, sillä hirsitalo on monesti vaikea tehdä ilmatiiviiksi, eikä se oikeastaan liiallisuuksiin mennessä ole edes hirsitalolle ominainen asia. Tiesimme jo rakennushanketta suunnitellessamme, että haluamme tehdä kotiimme tiiveysmittauksen. Meille on tärkeää, että saamme asua kodissa, jossa ei ole turhia ilmanvuotoja eikä samalla mahdollisia kosteuden kertymispaikkoja.

Tiivistäjän tärkeimmät välineet


Reilu kuukausi sitten otin yhteyttä meille suositeltuun tiiveysmittauksia tekevään yritykseen ja kyselin alustavasti heidän aikataulujaan ja vielä lisätietoa itse mittauksesta.

Me ei yleensä jätetä asioita viimetinkaan, mutta nyt kävi kuitenkin niin, että lopeteltiin talon lisätiivistely sunnuntai-yönä klo 02.00. Niin siinä vain aina käy, että haluaa vielä tehdä ”pari” juttua vielä ennen h-hetkeä ja sitten siinä meneekin aika kauan! Noh,tulipahan tehtyä.


Tiiveysmittaaja pörhälsi pihaan aamulla ja sitten alkoi muun muassa uunin hormien tukkiminen. Hän kävi kanssamme vielä muutamia kohtia läpi varmistaakseen, että olimme tehneet kaikki tarvittavat tiivistykset. Ja siinä paljastuikin, että keskuspölynimurin ulosmenoputki oli unohtunut teipata! Saatiin se onneksi nopeasti teipattua umpeen ennen mittausta.

Mittaaja vähän pelotteli meitä, että vuotokohtia varmasti tulee olemaan, muun muassa piipun kohdalta ja erkkeristä. Myös ikkunoiden karalankkujen ja hirren väli oli hänen mukaansa potentiaalinen vuotokohta, sillä olimme tiivistäneet niistä kohdin ”vain” pellavalla. Pellava oli kylläkin survottu todella tiiviisti. Tosiasia kuitenkin on, että pellava päästää ilmaa lävitseen.


Karalankun ja hirren välissä pellava, Ikkunan ja karalankun välissä uretaani. Ikkunan yläpuolella on villa sekä tiiviisti laitettu ja teipattu ilmansulkupaperi.


Pääoveen kiinnitettiin puhaltimella varustettu karmi ja itse tiiveysmittaus alkoi. Taloon imettiin ensin alipaine ja sen jälkeen ylipaine ja näin saatiin mitattua tiiveys. Kyllä oli jännittävää! Hyvä, että uskalsin hengittää normaalisti, kun jännitti ja pelotti niin kauheasti…Kuvien ottokin unohtui ihan täysin, kun odotettiin vain mittaustulosta :D

Saatiin tiiveysmittauksen ilmanvuotoluvuksi 1,1, mikä on hyvä luku jo ihan”tavallisellekin” talolle ja hirsitalolle erinomainen. Ilman tiiveysmittausta taloihin annetaan automaattisesti ilmavuotoluku 4. Näin ollen energiatodistus tulee paranemaan varmasti.


Hirsinurkkaa


Peuratalojen hirret liitetään toisiinsa kiilavilla ponteilla, mitkä tiivistyvät entisestään hirsien painuessa. Lisäksi hirren profiilissa olevat tiivistepiikit varmistavat eristeen painumisen paikoilleen. Nurkissa on jokin Peuratalojen oma patenttihässäkkä, minkä ansionsa ne ovat erityisen tiiviit. Nurkat eristettiin asennusvaiheessa vielä varmuudeksi erikoisuretaanivaahdolla, mikä ei juurikaan turpoa. Lopuksi koko nurkan tiiveys varmistettiin kierretangoilla… Joita emme ole edes vielä kiristäneet asennuksen jälkeen,paitsi käsipelillä vähäsen! Käykää ihmeessä lukemassa lisää noista hirren ominaisuuksista vielä, jos kiinnostaa. 

Nyt pari päivää tiiveysmittauksen jälkeen Nikon löysi yhdestä ikkunasta mahdollisen vuotokohdan, johon olimme unohtaneet laittaa vielä lisää pellavaa. Harmittaa kyllä, olisi varmaan parantanut mittaustulosta vielä jonkin verran :D No ehkä me (minä) selviän vielä tästä pettymyksestä! Koskaan ei siis voi tarkistaa ja tiivistää liikaa. Tosin mielenkiinto eikä aika riittänyt enempään :D

Oletteko muut hirsirakentajat tehneet tiiveysmittauksia? Millaisia lukuja on tullut? Tiiveysmittaukset alkavat vasti olla aika arkipäivää rakennusalalla ja tiiveysmittaaja epäilikin niiden tulevan jopa pakollisiksi lähivuosina...