sunnuntai 26. kesäkuuta 2016

Ja mites tänään kävikään rautavihtrillin kanssa?

Nyt on juhannuksen raksabreikki ohi ja hommat jatkuu taas normaaliin tapaan. Tänään tosin jatkettiin vähän löysin rantein. Tehtiin, mitä oltiin suunniteltukin eli käsiteltiin juuri hirsipaneloitu pohjoisen puoleinen lyhyt sivu rautavihtrillillä (rautasulfaatilla). Yläpuolen hirsipaneelit ehtivät päivettyä vain muutaman päivän, kun vastaavasti hirsikehikko on valitettavasti saanut päivettyä jo noin kuukauden verran. Olen kuullut sanottavan, ettei kuusi kellastu kovinkaan nopeasti, mutta kyllä se näyttää kellastuvan! Ei ehkä yhtä paljon kuin mänty, mutta kuitenkin. Ero juuri pakasta vedetyllä hirsipaneelilla ja kuukauden päivettyneellä hirrellä on kuin yöllä ja päivällä.

Oletettavissa tietysti oli, että hirsipinnat tulevat reagoimaan hieman eri tavalla. Päätettiin kuitenkin ottaa pieni riski ja käsiteltiin sekä hirsikehikko että hirsipaneelit rautavihtrillillä. Eiköhän väri tasoitu vuosien saatossa. Täytyisi pikkuhiljaa saada räystäslaudat paikalleen ja oli hyvä saada hirret sitä ennen käsiteltyä, ettei tarvitse suihkutella ja sutia räystäslautojen ahtaisiin väleihin. Ja oli toki mukavampi työskennellä telineiltä käsin kuin tikapuilta. Kerroinkin jo aiemmin, että autotalli käsiteltiin kauttaaltaan helposti paineella toimivan sumutepullon kanssa, koska autotallin kanssa ei tarvinnut pahemmin varoa mitään, sillä siihen tulee lisäeristys kuitenkin jossain vaiheessa. 

Talon kanssa puolestaan olemme aika tarkkoja, emmekä halua räiskytellä rautavihtrillin kanssa. Niinpä suojattiin lyhyellä sivulla oleva yksi ikkuna erityisen hyvin muovilla ja käytettiin sumutepulloa vain isoilla pinnoilla lähinnä ikkunan alapuolella ja sivuilla. Muuten käytettiin maalauspensseliä levitykseen. Ajattelin etukäteen, että sutiminen olisi yhtä tyhjän kanssa ja ettei se tulisi onnistumaan, sillä rautavihtrilli on niin vetistä, tai oikeastaan vain värjäytynyttä vettä. Homma hoitui kuitenkin yllättävän mukavasti sutimallakin.

Tässä hurja kuva siitä, kuinka nurkkahirret menivät todella tummiksi käsittelyn jälkeen. Käsittelyä ei ole vielä viimeistely :D


Autotallin hirsien rautavihtrillikäsittelystä on nyt reilu 20 päivää ja väri alkaa olla tosi nätti ja tasainen. Rankkojen sateiden ansiosta väri tasoittui, kun suolat huuhtoutuivat pois.  Tosin väri tulee varmasti vielä vaalenemaan tuosta. Täytyy todeta, että tyytyväisiä ollaan käsittelyyn ainakin tällä erää! Mitäs tykkäätte tuosta tämän hetken tuloksesta? Molemmat alla olevat kuvat ovat autotallin etelän puoleiselta sivulta. 

Autokatoksen käsittelyn tulosta

perjantai 24. kesäkuuta 2016

Juhannustunnelmia Räntsiltä

En oikein tiedä mistä aloittaa! Nyt on talon yhden lyhyen sivun yläkolmion hirsipanelointi tehty! Aika huiman korkean näköinen tuli meijän torpasta :D Kyllähän tuota korkeutta on se kuutisen metriä, niin kyllähän se toki näyttääkin aika korkealta… Tuulensuojalevyjen laitto on myös tehty lyhyiden sivujen päätyjen osalta. Kohta päästään laittamaan räystäslaudat paikalleen, kunhan noi tervamaalit ensin kuivuisi. Nyt ei ole ollut oikein optimaalisia kuivumiskelejä… Hitaasti, mutta varmasti!

Sain vihdoin netin toimimaan myös Räntsillä! Ihan mahtavaa, kun voi näpytellä paikan päällä.


Hirsipaneelit päädyssä

Hirsipaneelit telineeltä käsin
Ja koska tänään on juhannusaatto, niin mahtavaa ja stressitöntä juhannusta myös kaikille raksaajille ja muille blogin lukijoille! Me vietetään jo toista Räntsijuhannusta täällä kaveriporukan kanssa. Luvassa on ainakin rentoutumista, grillaamista ja saunomista. Me päätettiin pitää raksataukoa juhannusaatto. On kyllä lähes mahdotonta olla tekemättä mitään raksahommia… Ainakaan ajatustasolla ei hommista pääse eroon, hehe!


Olkkari kalustettuna
Onneksi saatiin katto talon päälle, niin päästää suojaan jos sade yllättää. Sää vaikuttaa ainakin nyt tosi lupaavalta! Ollaan viritelty kalusteita olkkariin. Pitäähän sitä joka raksalta löytyä vuodesohva, pöytä ja musavehkeet.


sunnuntai 19. kesäkuuta 2016

Mustaa kuin terva

Nyt, kun ollaan saatu taloon katto päälle, niin alkoikin kunnon sadekelit! No eipä onneksi ole hirveästi menoa haitannut. Aloitettiin maalaushommat. Tällä kertaa maalaillaan räystäs- ja vuorilautoja lähes 800 metriä.

Maalauslinjasto

Päätettiin jo aikapäiviä sitten, että räystäs- ja vuorilaudat maalataan mustaksi. Haaveilimme oikein vahvasta, peittävästä ja mielellään mattapintaisesta sävystä. Musta sopii mainiosti rautavihtrillikäsitellyn hirsipinnan rinnalle.  Meidän hirsipystytysporukka oli vinkannut meille Pajutex- nimisestä firmasta, kun oltiin juteltu sisäpintojen käsittelyaineista. No tulipahan sitten koluttua heidän valikoimiaan ja sieltä löytyi sitten peittävä maali, Tervatex, joka täytti vaatimuksemme. Ajatus tervapohjaisesta maalista on kiehtonut meitä hyvinkin paljon ja nyt löysimme sille vielä sopivan käyttökohteen.

Maalin sekoittaminen kävi helposti akkuporakoneen vispilällä

Kävin perjantain kunniaksi hakemassa 20 litraa Tervatexiä ja sitten alkoi itse maalaaminen.  Voi sitä onnellisuuden määrää, kun avasin maalipurkin ensimmäisen kerran! Tervan tuoksu on vaan NIIN upea (paitsi ehkä nyt, kun raksavaatteet lojuu kämpän lattialla ja täälläkin tuoksuu tervalta :D). Ja entäs sitten, kun sipasin tervamaalia ensimmäisiin lautoihin! Se on aivan täydellistä! Ei voitaisi olla enempää tyytyväisiä. Maalin koostumus on just sitä, mitä oltiin haluttu. Tervamaalia sivellessä ei tunnu jäävän levitysjälkiä, mikä helpottaa maalaamista myös  aika mukavasti. Ja ei ole epäilystäkään, ettei maali tulisi pysymään auringonpaahteessa tai vesisateessa!

Maalausta sarjatuotantona

Ollaan nyt jouduttu maalaamaan talon sisällä huonojen säiden vuoksi (onneksi ilmanvaihto toimii vielä erinomaisesti, kun ei ole ikkunoita eikä päätykolmioita rakennettu umpeen). Aloiteltiin maalaamista varovaisesti perjantaina räystäslautojen kanssa ja saatiin ne maalattua. Lauantaiksi haettiin sitten vielä lisää maalattavaa lautaa 500 metriä. Oli hieman työlästä ensin kannella laudat talon sisäpuolelle, taapeloida ne, rakentaa kuivatustelineet ja maalata.

Kuivatustelineen design tulee suoraan Nikolta. Pähkäiltiin jonkin aikaa, että miten saadaan laudat ilmavasti, mutta mahdollisimman pieneen tilaan kuivumaan. Mulla meinas jo palaa hermot Nikon miettiessä hyvää kuivaussysteemiä. Meillä taitaa aika usein mennä näin, että itse olisin heti rupeamassa hätiköimään ja alkaisin vaan tekemään jotain hommaa, kun Niko taas jaksaa käyttää mieluummin pari ylimääräistä minuuttia suunnitteluun, jolloin lopputulos on usein myös paljon kestävämpi ja tietysti mietitympi… Laitettiin kunnon rokit soimaan, niin johan alkoi pensselit heilua ja kuivatustelineet täyttyä!

Teline tehty kahdesta kakkonelosesta ja lyöty 5 tuuman naulat laudan kannakkeiksi

 
A-teline


Tuumailtiin vielä maalausurakan aikanakin moneen kertaan, että hitto, tää musta väri on aivan tajuttoman upea. Vaikka maali on peittävä, sen läpi silti näkyy hyvin puun syyt. Tämä ylitsepursuava innostus varmaan johtuu osittain siitä, että hetken aikaa mietimme jo käyttävämme ihan perus akrylaattipohjaista maalia räystäslaudoissa. Ja nyt kun päädyttiin kuitenkin perinteikkääseen tervasta tehtyyn luonnonmaaliin, niin on todellakin sellainen olo, että valittiin oikein. 

tiistai 14. kesäkuuta 2016

Bitumintuoksuiset terveiset katolta

Aluskermi pystyyn asennettyna

Ollaan tässä nyt viime ajat vietetty pitkälti talon katon kimpussa. Oltiin tilattu kattoa varten wisavaneria, josta oli tarkoitus tehdä katon levytys. No saatiin pieni yllätys, kun kuljetuksessa saapuikin OSB-levyä. Ei oltu kuultukaan moisesta levystä aiemmin, mutta muutaman puhelun jälkeen suostuimme kuitenkin ottamaan tuotteen vastaan. Levy valmistetaan kierrätysmateriaaleista, tuntuisi olevan kestävää ja huomattavasti edullisempaa kuin wisavaneri. Levyjen laittaminen kuuden metrin korkeudessa oli aluksi aika hurjaa touhua (ainakin allekirjoittaneen mielestä), mutta alkujännityksen jälkeen se ei enää tuntunutkaan yhtään pahalta. Paitsi silloin, kun levyn pintaan sattui jäämään vähän sahanpuruja. Voi kertoa, että oli aikamoista liukastelua jos ei heti tiputellut puruja pois! Jännää kyllä, miten sitä tottuu nopeasti pomppimaan korkeuksissa…

On se katto vaan aika kalteva...

No, levytyksen jälkeen alettiin ripeästi asentaa alushuopia. Ihana saada koti kunnolla sateensuojaan! Meille oli alusta asti selvää, että tekisimme taloomme bitumikatteen. Meidän mielestä huopakatto sopii hirsitaloon erinomaisesti, eikä edes harkittu muita vaihtoehtoja. Me ollaan nyt asuttu talossa, missä on konesaumattu peltikatto ja meteli on mitä kauhein sateella ja myrskyllä. Halusimme kattomateriaalimme olevan kestävä, miellyttävän hiljainen säätilojen vaihtuessa ja turvallinen talvella.

Kävimme kevään messuilla jututtamassa eri bitumikatevalmistajia. Katepal nousi suosikiksi hyvän palvelun (mikä ei tunnu olevan ollenkaan itsestään selvää. Johtuukohan meidän suhteellisen nuoresta iästä vai mistä :D?), mukavan katekuosin ja budjettia miellyttävän loppusumman vuoksi. Tehtiin ostopäätös jo aikaisin keväällä, joten nyt ei tarvinnut kuin laittaa viestiä, että ”laittakaahan tavarat tulemaan :) ”.

Aluskermiksi valikoitui SuperBase Grip-niminen tuote. Muistan vielä hyvin, kun isäni (rakennusalan ammattilainen) sanoi aluskermin laittamisen olevan tosi veemäistä hommaa, koska huopa on hyvin liukas. Itsellänihän ei vielä tuolloin ollut kokemusta aluskermin laittamisesta. Kerroin kuitenkin isälleni , että tilaamassani aluskermissä on kunnon kitkapinta, eikä sen pitäisi olla liukas kengän alla. EIKÄ OLLUTKAAN :)! Aluskermin laittaminen sujui aika jouhevasti ja tänään saatiin talo sitten kunnolla suojaan sateilta! Työskentely oli kuulemma oikeasti paljon helpompaan tuon luistamattomuuden vuoksi. Voitiin lähes surutta jättää tavaroita kermin päälle, eikä tarvinnut pelätä niiden tippuvan heti katolta alas. Eikä tarvinnut myöskään itse pelätä liukastuvansa katolta. Onneksi nyt ei ole ollut kovia helteitä, sillä katolla työskentely ja huopien laitto kuumuudessa on yhtä tuskaa. Kovat tuulenpuuskat ovat kyllä vähän tuoneet haasteita, kun ollaan nosteltu nostokurjella tavaroita katolle.

Aloitettiin aluskermin laittaminen pääsisäänkäynnin puoleiselta pitkältä "yksinkertaiselta" lappeelta. Jouduttiin laittamaan aluskermi siellä vaakasuoraan, sillä toisen puolen lape ei ollut tuolloin vielä levytettynä. Kato jyrkkyydestä johtuen (24 astetta) vaakasuoraan asennus oli aikamoista taistelua. "Virheestä" viisastuneena (tai ei se mikään virhe ollut, kun haluttiin katto suojaan eikä muuta vaihtoehtoa ollut) erkkerin puoleinen lape ja auma tehtiin pystysuoralla eli katon kaltevuuteen suositellulla asennuksella ja oli hyvin paljon helpompaa naulata ja repiä muoveja irti. 

Levyjen nostelua. Arvatkaa vaan, ottaako tuuli hyvin levyyn?


Vilkaistiin välillä ohjeitakin
Ja sitten taas jatketaan hommia. Tässä levitellään katon harjalle tiivistysliimaa

Talo saa nyt olla aluskermin varassa jonkin aikaa. Valmistajan mukaan voisi hyvin talvehtiakin ilman pintahuopaa, mutta eiköhän me saada se vielä ennen talvea laitettua. Oon aika innoissani pintahuovan kuosista, joten palataan siihen, kun se on ajankohtaista! Nyt on tarkoitus priorisoida muita juttuja. Autotallissahan ei ole vielä edes katon levytystä aloitettu. Kun yhden homman saa toisessa rakennuksessa tehtyä, niin sama on vielä edessä toisessa :D

sunnuntai 5. kesäkuuta 2016

Tositoimissa rautavihtrillin kanssa. Autotalli käsitelty!

Vedettiin nyt autotalliin rautavihtrillit! Pitkien pohdintojen jälkeen päädyttiin laittamaan 1,5 kg rautasulfaattia 10 litraan vettä. Jotenkin isolla pinnalla puun reaktio ainakin näin alkuun näyttää paremmalta kuin vain pienelle palaselle. Hirren värin muutoksen havaitsi silmämääräisesti hyvin nopeasti suihkutuksen jälkeen. Oli se vaan niin vaivatonta suihkutella rautavihtrillit seinille, kun ei tarvinnut pahemmin varoa valumia hirsipinnalla ja saatiin korkeatkin seinät vaivattomasti suihkuteltua tikkaiden ja ystäväpariskunnan avulla!

Tarkat mittaukset suoritettu!
Kuusi ei ilmeisesti ole yhtä imukykyinen kuin mänty, mutta hyvin tuntui aine tarttuvan.  Suojattiin sokkeli hyvin, sillä siihen on vedetty jo yksi kerros tasotetta. Rautavihtrilli jättää muuten rumat ruosteiset valumajäljet sokkeliin. Meillä meni autotallin noin 160 seinäneliöön ainetta kyllä reilusti suositukseen verrattuna. En tainnut edes laskea sitten lopulta, että paljonko rautasulfaattia meni, mutta varmasti enemmän kuin pussin kyljessä sanottu 1 litra 8-10 neliötä kohti. Haluttiin pelata varman päälle ja sumutella ennemmin liikaa kuin liian vähän. Etenkin hirren saumat saivat kunnon suihkaukset!

Autotallin takaseinä juuri käsitelty ja sokkeli suojattu
Tähän väliin BONUSVINKKI tuleville rautavihtrillikäsittelijöille: ei kannata käsitellä hirsiä jos on käyttänyt hiljattain aurinkorasvaa! Meillä muutamat hirret olivat saaneet vähän aurinkorasvakäsittelyä vahingossa. Ihmeteltiin rautavihtrilliä suihkutellessa, miksi jotkut kohdat tuntuivat hylkivän ainetta. Hetken päästä kohdat muuttuivat oranssinpunaisiksi. No, Niko huomasi sitten seuraavana päivänä aurinkorasvailun jälkeen, että kädet muuttuivat punaisiksi (Missä oli suojahanskat, kun rautavihtrilliä oli päässyt käsille..?)! Eipä tarvinnut enää kauaa miettiä, mistä tämä johtui. Eli aurinkorasva + rautavihtrilli = bad idea. Toki väri varmaan siitä vielä haalistuu.

Hetki käsittelyn jälkeen. Tälle seinälle ilmeistyi muutama punainen täplä. Tarkimmat huomaa nurkan viidennnessä kokonaisessa hirressä hieman punertavaa jo heti sumutuksen jälkeen.


Nyt muutama päivä suihkuttelun jälkeen, on havaittavissa aineelle ominainen suolojen nouseminen hirren pinnalle. Odotellaan, että sateet huuhtovat suoloja pois tai täytyy alkaa kohta kasteluhommiin jos ei ala satelemaan :)

Pintaan nousseita suoloja

Yllättävän vaalealta tuo rautavihtrillikäsittely näyttää, ainakin toistaiseksi. Mielestäni koevedokset eivät olleet missään vaiheessa noin vaaleat... Jännittävää nähdä, miten väri vielä muuttuu!